Heikki Herlin on rikas nuori. Hänen kantapaikkansa on Pub Pete Kampissa. Kuva: Sami Kero / HS.

Heikki Herlin on rikas nuori. Hänen kantapaikkansa on Pub Pete Etu-Töölössä. Kuva: Sami Kero / HS.

”Suomessa on oikeastaan aika kivaa olla rikas nuori” – Heikki Herlin ja muut varakkaat kertovat elämästään

Nyt 23.8.2013, klo 6:30 Iida Tikka

Mikko Walden, Heikki Herlin ja Sanna Puolimatka ovat Suomen varakkaimpia nuoria aikuisia. Silti yksi heistä myy huonekaluja Jyskissä, toinen ei saanut opiskelupaikkaa ammattikorkeakoulusta ja kolmas etsii työpaikkaa lastentarhoista. 57 muuta rikasta nuorta kieltäytyi haastattelusta omalla nimellään. Monet eivät suostuneet, koska vanhemmat ovat neuvoneet heitä pysymään pois julkisuudesta.

 

Heikki Herlin vetää tupakkaa henkeen Pub Peten terassilla. Kun savu purkautuu suusta, hän alkaa räpätä lempikappaleensa alkua: ”Tääl nää maata vaa tallaa, yks tyhjä talo, hiukset harottaa, värivalot meitä väärästä varottaa, futiskenttä kasvaa puuta, naapurin noidalla on Ikean luuta, leikitään pihalla, siis tarkotan pihalla kun maailma polttaa jalkojen alla. . .”

Herlin näyttää tosin räppäriä enemmän hevarilta. Mustat polvimittaiset reisitaskuhousut, mustat tennarit ja lanteille vyötetty musta huppari. Kaulassa killuu hopeinen merkki, saamelainen hedelmällisyyden symboli. Maantienruskeat hiukset kasvavat vähän yli mallista. Aika tavallinen suomalainen 23-vuotias.

Pub Peten terassilta aukeaa näkymä hiljaiselle Hietaniemenkadulle. Terassin perällä istuu kaksi miestä kaljatuoppiensa kanssa kolmen aikaan iltapäivällä.

Itse pubi on matala ja hämärä, tiskillä mainostetaan paperilapulla lihistä nakilla. Kahvi maksaa 1,80 euroa. Herlin tilaa sen.

Hänen räppäämänsä kappale on Laineen Kasperin biisi Seis. Kappaleessa lauletaan siitä, kuinka kaikki ovat saman taivaan alla, mutta toisilla on sormet jäässä sillan alla. Ja että ”tääl pitää olla aika rikas, et on varaa virheisiin”.

Sellaisia asioita Herlin on miettinyt paljon.

”Mun tilanteen varjopuoli on se, että hahmotan viisi miljoonaa paljon paremmin kuin moni suomalainen. Mutta viittä euroa en hahmota samalla tavalla.”

Hänellä on yli sadantuhannen euron vuosittaiset pääomatulot; pelkästään vuonna 2011 Herlin sai 165 554,59 euroa verotettavaa pääomatuloa.

Hän on Uusi Suomi -verkkolehden omistajan, suursijoittaja Niklas Herlinin poika. Suku on hisseillä miljardeja tahkoavan Koneen rikastuttama.

Heikki Herlin on myös yksi harvoista Suomen rikkaista nuorista, jotka suostuvat kertomaan elämästään.

 

Sillä kukaan muu ei halua puhua. Nuoret pääomatuloilla rikastuneet vaikenevat. Ja nimenomaan ne, joilla tuloja on ollut useana peräkkäisenä vuotena tai joiden vanhemmat ovat Suomen rikkaimpia. Ensimmäiset neljätoista tähän artikkeliin pyydettyä kieltäytyvät haastattelusta suoraan. Viidestoista suostuu, mutta peruu tapaamisen haastattelua edeltävänä yönä.

Suomessa on sata alle 30-vuotias­ta, joiden pääomatulot olivat yli satatuhatta euroa vuonna 2011. Pääomatulot ovat esimerkiksi osakkeista saatua tuottoa tai omistusasunnosta saatuja vuokratuloja. Nuoret siis tienasivat satatonnisensa tekemättä teoriassa mitään. Julkisuudessa heitä ei ole näkynyt.

Seuraavat kymmenen juttuun pyydettävää vetoavat kiireeseen, matkoihin tai siihen, että haluavat säilyttää yksityisyytensä. 25-vuotias mies keskisuuresta suomalaiskaupungista sanoo, ettei hänen elämässään ole mitään uutisoitavaa.

Kaksi nuorta miestä suostuu juttelemaan vain nimettömänä, sillä he eivät halua, että työkaverit saavat tietää, paljonko he tienaavat.

Sellainen vaikuttaisi työilmapiiriin, toinen miehistä sanoo. Sitä paitsi, rahat eivät ole hänen itsensä ansaitsemia. Isä hoitaa kuulemma perheyrityksen edustamisen.

Monet sanovat samaa: vanhemmat ovat neuvoneet pysymään pois julkisuudesta. Nekin muutamat, jotka suostuvat harkitsemaan haastattelua, kieltäytyvät nukuttuaan yön yli. Ja keskusteltuaan vanhempiensa kanssa.

Kaksi rikasta nuorta lyö luurin korvaan, kun kuulee, mistä on kyse, mutta valtaosa toivottaa onnea yritykseen. Hiukan huvittuneena.

Lopulta kymmenkunta suostuu kertomaan elämästään sillä ehdolla, ettei heidän nimiään mainita. He kertovat elävänsä tavallista elämää, sellaista, jonka suurin riemu saattaa olla varhaisaamun kalaretki ilman saalista.

Kun suurpääomatuloiset loppuvat kesken, seuraavina kieltäytyvät toimitusjohtajien lapset ja nuoret, jotka perivät tulevaisuudessa suuromaisuuden.

Yhteensä 57 rikasta nuorta kieltäytyy puhumasta nimellään siitä, millaista on olla nuori ja rikas Suomessa.

Kunnes puhelimeen vastaa 21-vuotias mies Turusta.

 

Kaikki 1960-luvulla eläneet liittävät nuoren miehen sukunimen tiettyyn Kaj Chydeniuksen säveleen.

Vasemmistovaikuttaja Kristiina­ Halkolan levyttämässä laulussa Laulu 20 perheestä kysytään, missä on se mahti, joka puuttuu eduskunnalta. Kertosäkeessä vastataan kahdellakymmenellä teollisuussuvun nimellä: ”Kivekäs, Walden, Wihuri, Hellberg. . .”

2010-luvun Walden, etunimeltään Mikko, 21, asuu runsaan 50 neliön kaksiossa Turun Kupittaalla. Kaksikerroksisessa rivitalossa asuu paljon muitakin nuoria, sillä alue on Turun kauppakorkeakoulun kupeessa.

”Olen tutustunut täällä tyyppeihin, joita en varmasti olisi tavannut Helsingin kaveripiirissäni. Hippejä, rokkareita, skeittareita ja työttömiä”, hän hehkuttaa Turkua.

”En ymmärrä, miksi kaikki haluavat asua Helsingissä, kun Suomessa on muitakin isoja kaupunkeja. Täällä pystyy elämään paljon leveämmin ja paljon halvemmalla”, Walden selittää, kun astumme sisään hänen asuntoonsa.

Tältä näyttää leveä suomalaisnuoren elämä. Lattia on muovia, huonekalut ovat simppeleitä. Taulu-tv on avatun sanomalehden kokoinen.

Mikko Waldenin isoisän isoisä Rudolf Walden johti Suomea sodassa, rakensi huoltoverkoston ja perusti siinä sivussa Yhtyneet Paperitehtaat -osakeyhtiön. Siitä lähtien suku on ollut rikas. Ja vaikutusvaltainen – Mannerheim kuului Rudolfin kesähuvilan vakiovieraisiin.

Isoisän isä Juuso Walden otti isoisän paikan paperitehtaiden toimitusjohtajana ja perusti kovana urheilumiehenä jalkapallon Suomen Cupin.

Turussa Walden opiskelee avoimessa yliopistossa kauppakorkeakoulun kursseja. Hän kertoo olevansa ekonomisti ainakin neljännessä polvessa.

Walden jatkaa kertomalla siitä, miten huonekaluja myydään. Sitä hän tekee päivisin Kaarinan Jyskissä.

 

Mikko Walden työskentelee Kaarinan Jyskissä. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

Mikko Walden työskentelee Kaarinan Jyskissä. Kuva: Vesa-Matti Väärä.

 

Walden on raharikasta sukua, mutta hänellä ei ollut omia pääomatuloja vielä vuonna 2011, koska hän oli alaikäinen. Tulevaisuudessa hän kuitenkin perii paljon rahaa.

Perintörahat ovat isän hallinnoimalla rahastotilillä kasvamassa korkoa. Sinne menevät myös nykyiset pääomatulot. Rahastotili tarkoittaa käytännössä sitä, että rahat on sijoitettu erilaisiin kohteisiin, esimerkiksi korkorahastoihin.

Rahastotilin lisäksi Waldenilla on oma tili sekä isän perustama rahasto vapaasti käytettäväksi.

Sieltä Walden on ottanut kerran rahaa. Kun isoäidin vanha Renault hajosi, piti hankkia työmatkoja varten uusi auto. Puolet autosta Walden maksoi säästötililtä, puolet Jyskin palkoilla.

Walden selittää oppineensa jo lapsena, että jokaisen hankinnan kohdalla pitää perustella isälle, miksi sen haluaa. Viikkorahat olivat Waldenin mukaan maltillisia, iän myötä summat kasvoivat. Rahat saatiin könttänä puolen vuoden välein. Jos tuhlasi huolettomasti syksyllä, rahat loppuivat ennen joulua.

Walden kertoo isänsä valitelleen, että ”miksette te ikinä pyydä mitään”.

Viimeksi Walden perusteli isälleen rahan tarvettaan, kun piti saada Jopo-­polkupyörä koulumatkoja varten.

Lisäksi isä on maksanut Waldenin opintoja. Avoimen yliopiston kurssit maksavat noin 10 euroa per opintopiste. Niitä tarvitaan sata, ennen kuin hän voi hakea suorittamaan tutkintonsa loppuun kauppakorkeaan. Ja päästä sisään ilman pääsykoetta.

Eivätkä avoimen yliopiston opiskelijat saa opintotukea, joten isä auttoi 500 eurolla kuussa, kun Walden ei vielä käynyt opiskelun ohessa töissä.

”Söin tonnikalaa ja makaronia ihan samalla tavalla kuin muutkin opiskelijat”, Walden kertoo.

Nykyään Walden käyttää vain sen, mitä tienaa Jyskistä, ja Jopon tilalla on musta Volkswagen Golf.

Rahastotilin rahoillaan Walden ajattelee ostavansa jonain päivänä asunnon.

”Ei tietenkään mitään ökykämppää, mutta jostain kivasta vähän Lauttasaaren tyyppisestä paikasta”, Walden sanoo.

”Ei tietenkään sillä, että Suomessa olisi paikkoja, joissa ei voisi asua.”

 

Suomen näkyvin rikas on Björn Wahlroos. Punahousuinen kartanonherra tunnetaan provosoivista näkemyksistään, joita hän esittää mediassa. Wahlroos on ehdottanut muun muassa, että vapaa-aikaa pitäisi verottaa ja kehitysavusta luopua kokonaan.

Kun rikas puhuu rahasta, reaktiot ovat voimakkaita.

20. maaliskuuta 2013 Suomen korkeakouluopiskelijat järjestivät ”Näpit irti opintotuesta” -mielenosoituksen. Lukioikäinen Aino Kopra kirjoitti Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen. Kopra oli sitä mieltä, että opintotuen riittäminen on vain budjetointi­kysymys, sillä ennen opiskeltiin vähemmällä tuella.

Opiskelijat suuttuivat mielipide­kirjoituksesta. Joku keksi tarkastaa Kopran vuositulot. Hänellä oli pääomatuloa vuonna 2010 yli 300 000 euroa.

Sen jälkeen vain Kopran tuloilla oli väliä. Netissä levisi nopeasti Kopran koulukuvasta väsätty meemi: ”Tulkaa toimeen vähemmällä – pääomatuloja 0,3 miljoonaa.”

Kopra on yksi niistä 57 nuoresta, jotka kieltäytyivät haastattelusta.

 

Mutta Sanna Puolimatka on rikas nuori, jolla on sanottavaa. Hän haluaa tavata Strindbergin kahvilassa Helsingin keskustassa. 23-vuotiaalla Puolimatkalla on mustat farkut ja paita, joiden päällä sininen farkkutakki, jota hän ei riisu sisälläkään. Tummat pitkät hiukset, häivä vaaleaa tyveä ja otsatukka.

Turkulaisille Puolimatka on tuttu nimi. Hänen isänsä Rauno Puolimatka on suursijoittaja ja rakennusliike Puolimatkan perijä. Isän miljoona­tulot ovat viime vuodet vaihdelleet yli yhdeksästä miljoonasta pariin miljoonaan. Tytär saa vuosittain lähes 200 000 euroa pääomatuloa.

Puolimatka suostuu haastatteluun vähän epäröiden ja tekee moneen otteeseen selväksi, ettei koe olevansa yhtään erikoisempi kuin kukaan muukaan, eikä varmasti kenenkään yläpuolella. Kuvattavaksi hän ei suostu ollenkaan.

Kun päästään asiaan, Puolimatka kiihtyy. Hän puhuu Turun päiväkotihoitajien sijaisrekrytoinnista.

”Se ei vaan toimi. Kaikki tietävät sen. Jos kaupungin päiväkotiin ha­luaa sijaistamaan, pitää olla suoraan yhteydessä päiväkotiin, johon ha­luaa.”

Niin hän on itse tehnyt. Puolimatka etsii koko ajan töitä lastantarhoista. Helsingissä homma toimii hänen mielestään paremmin, vuokratyöfirman kautta.

”Suomessa on nyt sellainen tilanne, että jos menet töihin siivoojaksi, saat huonompaa palkkaa kuin jos jäät työttömäksi. Pienimpienkin palkkojen pitäisi olla enemmän kuin tu­kien”, Puolimatka sanoo.

”Pitäisi luoda enemmän työpaikkoja. Monissa paikoissa on oletus, että yksi ihminen pystyy tekemään kaiken. Ja kaikkialle pitää olla korkeakoulutus, edes haastatteluun ei pääse, jos sitä ei ole.”

Puolimatka tietää, mistä puhuu. Hänellä ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Sen sijaan hän on ollut vapaaehtoistöissä Bangladeshissa, hoitamassa lapsia Namibiassa ja Keniassa, töissä vaatekaupassa ja sijaisena helsinkiläisissä päiväkodeissa.

Sanna Puolimatka opiskelee etäopetuksella hyvinvointivalmentajaksi. Yhdysvalloista käsin tapahtuva koulutus on maksullista.

Puolimatkan on vaikea saada edes sijaisuuksia ilman pätevyyttä. Hän haluaisi vielä jonain päivänä vakituisen työn.

Mutta miksi? Moni ei menisi ollenkaan töihin, jos tienaisi pelkillä pääomatuloilla yli viisinkertaisesti sen, minkä suomalaiset keskimäärin ansaitsevat.

”En mä vaan kävele kauppaan ja osta, mitä mieleen tulee. Mietin jokaista hankintaa kuten muutkin”, Puolimatka kertoo.

Kun Puolimatka täytti 18 vuotta, hän kävi vanhempiensa kanssa läpi omalla nimellään tehdyt sijoitukset. Siitä eteenpäin hän on käyttänyt rahojansa itse. Pääomatuloja hän käyttää lainojensa lyhentämiseen sekä sijoittamiseen.

”Sijoitan pitkäaikaisiin kohteisiin, kuten esimerkiksi nyt mökin kunnostukseen.”

Lisäksi hän pyrkii käyttämään rahaa vastuullisesti eli ostamaan kaiken mahdollisen Turusta, turkulaisilta pienyrittäjiltä.

Puolimatka on joskus joutunut arvioimaan kaverisuhteitaan uudelleen rahan takia. Sellaisissa tilanteissa, joissa joku on jatkuvasti olettanut, että hän tarjoaa.

”Silloin olen vain alkanut miettiä, mistä syystä hän on kaverini. Olen sitten pyrkinyt tapaamaan näitä ihmisiä vaikka kotona. Sellaisissa paikoissa, joissa raha ei ole olennaista.”

 

Heikki Herlin taas kertoo, ettei ole lähtenyt ollenkaan siihen, että tarjoaisi kavereilleen. Tosin jos kaveriporukka lähtee hänen kyydillään festareille, Herlin ei välttämättä pyydä bensarahoja takaisin.

Mutta rikkaiden piireistä Walden, Puolimatka ja Herlin eivät ole kuulleetkaan. He kertovat, että heidän kaverinsa ovat tavallisia opiskelijoita, duunareita ja työttömiä. Tai niitä hippejä, joita Walden on Turussa tavannut.

Herlin kertoo hiukan nolostellen eroavansa kavereistaan ehkä siinä, että käy usein keikoilla. Silloin hän ostaa lähes poikkeuksetta muistoksi bändipaidan.

Kaikki kolme puhuvat rahasta kankeasti lyhyin lausein, vaikka ovat olleet suurten summien kanssa tekemisissä koko ikänsä.

Nuoret kokevat olevansa täysin tavallisia. Siinä ei kuitenkaan ole mitään tavallista, että parikymppinen saa vuodessa sellaisia summia, jollaisten kanssa muut nuoret ovat yleensä tekemisissä vasta ensiasuntoa ostaessaan.

Tätä eroa kaikki kolme pyrkivät häivyttämään kertomalla, kuinka tavallista heidänkin elämänsä lopulta on.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö he tietäisi asemaansa. Herlin sanoo, että kyllä yhteiskuntaluokkia Suomesta löytyy, mutta ne näkyvät arkielämässä suhteellisen vähän.

”Ei tarvitse lähteä länsinaapuria pidemmälle, niin koko paletti muuttuu. Siellä on tuo monarkiaperinne ja rikkaat pyörivät rikkaiden kanssa.”

Kolmikko hyväksyy tulonsiirrot Suomessa.

”Pääomaveron ja lahjaveron maksaminen on mielestäni ihan oikein. Pakko se fyrkka on jostain ottaa, jotta tällainen järjestelmä kuin Suomi pysyy pystyssä”, Herlin sanoo.

Ja hänen mielestään järjestelmä on hyvä, sellainen, jossa kaikilla on mahdollisuus.

Vaikka Suomikin on hänen mukaansa liian­ jakautunut.

Kun perussuomalaiset jytkäyttivät vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja saivat 34 uutta kansanedustajaa, Heikki Herlin ärsyyntyi Facebook­-virtaansa. Siellä moni ilmoitti, että ”jos olet äänestänyt perussuomalaisia, poistan sinut ystävistäni”.

”Siis nyt ihmiset”, Herlin tuhahtaa.

Hänen mielestään eri mieltä ole­vien ihmisten kanssa pitäisi osata elää ainakin sen verran, että pystyy kuuntelemaan lauseen loppuun. Oli sitten kyse perussuomalaisista tai kommunisteista, rikkaista tai köyhistä.

Sitten hän ottaa vähän takaisin: ehkä täällä on vielä ihan hyvä tilanne. ”Suomessa on oikeastaan aika kivaa olla rikas nuori. Muualla en varmaan voisi istua Pub Petessä.”

 

Herlinin vakibaarissa on tuttuja. Tiskillä istuva maasto­housuinen mies kääntyy, morjenstaa Herliniä ja utelee, missä tämä on ollut, kun ei ole näkynyt.

Herlin vastaa olleensa vähän reissussa.

Vähän reissussa tarkoittaa tässä tapauksessa Nizzaa ja isän loma-asuntoa. Herlin vietti siellä viikon ystäviensä ja tulevan vaimonsa kanssa. Hän menee naimisiin lähiviikkoina Vantaalla.

Herlinillä on vaikutusvaltaa ja omistuksia. Hänellä on kaksi hallituspaikkaa. Toinen on isän holding-yhtiö­ Mariatorpissa, joka omistaa muun muassa kymmenen prosenttia Alma Median osakkeista. Toinen on siskon mukaan nimetyn hyväntekeväisyyssäätiön hallituksessa.

Lisäksi hänellä on omistusasunto Töölössä, siskon kanssa omistettu huvila, katumaasturi ja 750-kuutioinen Moto Guzzi -moottoripyörä.

Sekä huono omatunto.

”Miten sen nyt sanoisi. Kannattaa syntyä rikkaaseen perheeseen ja katsoa sitten, miltä tuntuu. Ei sitä voi konkretisoida.”

Jos yrittäisi?

”Huono omatunto tulee, kun näkee, että jengi elää suhteellisen niukalla, ja pitää tehdä kahta duunia opiskeluiden päälle, että selviytyy. Se on elämänlaadullinen kysymys”, Herlin sanoo.

”Mutta mä väitän, että suomiräpin kuuntelu on helpottanut asioiden käsittelyä. Monissa lyriikoissa käsitellään yhteiskuntaluokkia ja eriarvoisuutta.”

Puolimatka, Herlin ja Walden ovat sitä mieltä, että ilmainen korkeakoulutus tekee Suomesta tasa-arvoisen, rahoista riippumatta. Toistaiseksi opintopaikan ostaminen suomalaisesta yliopistosta ei ole mahdollista.

Silti Walden ja Puolimatka ovat maksaneet koulutuksestaan, ja sitä harkitsee myös Herlin.

Hän olisi mielellään aloittanut koulun syksyllä, mutta ei päässyt opiskelemaan Metropolian ammattikorkeakoulun elokuva- ja televisiolinjalle.

Nyt Herlin aikoo hakea Yhdysvaltoihin opiskelemaan.

Se on mahdollista vain isolla opintolainalla, stipendillä tai vanhempien rahoilla. Herlinin tapauksessa viimeksi mainitulla.

Sellaiseen etuoikeuteen Herlinin lähimmillä ystävillä ei ole varaa.

 

Radio Helsingin (88,6 MHz) Paskalistassa raha-aiheista musiikkia perjantaina 23. 8. kello 15–16.

Kommentit

  • Wumo (18.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (17.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (16.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (15.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (14.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (12.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (11.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (10.4.2014, klo 0:00)
  • Wumo (9.4.2014, klo 14:46)
  • Wumo (8.4.2014, klo 0:00)

Uusin Fok_it

Vanhemmat Fok_it-stripit löydät klikkaamalla tästä. Related posts: Fok_it Fok_it Fok_it Fok_it

  1. Haluan sokkotreffeille!

    Hakemuksen tiedot käsitellään luottamuksella. Tiedot jäävät toimituksen haltuun.

  2. nainen mies joku muu
  3. naista miestä kumpikin käy
Klikkaa seuraavalle sivulle
Lähetä Takaisin edelliselle sivulle

Kiitos osallistumisestasi.